Auta meitä – Petra Töpöhännän tarina

”Kylmä. Nälkä. Voimani olivat lopussa ja tassuihini sattui. Tähänkö minä nyt jään ja siirryn sateenkaarisillalle, ypöyksin, turkistani kiinni juuttuneena ruusupensaaseen, josta hain suojaa ja leposijaa talven kylmyyttä vastaan.

En muista, miten kauan olin ulkona yksin vaeltanut. Kauan kuitenkin, siitä kertoo tassujeni anturoiden kunto. Ne olivat paleltuneet ja haavoilla ja siksi niin kovasti niitä särki.

Kohtaloani siinä ajatellessani tuli ihminen ja löysi minut. Leikkasi ruusupensaan, jotta sai minut irti siitä. Minut vietiin löytöeläintaloon tärisevänä ja väsyneenä. Pääsin vihdoin sisälle lämpimään, paikkaan, jossa minusta alettiin heti pitämään huolta. Hoitajani Irma löytöeläintalolla irrotti loputkin ruusupensaan oksat turkistani, tärisin vieläkin, ja Irma huomasi, että häntäni oli murtunut.

Minut vietiin eläinlääkäriin ja siellä nukahdin syvään uneen. En kuitenkaan onneksi ikiuneen. Kun heräsin, oli minusta tullut töpöhäntä, ihan niin kuin siinä yhdessä lasten sadussa, oliko sen nimi Pekka Töpöhäntä.

Koska minulla ei ole sirua, eikä tiedetä, onko minulla ollut edes koskaan kotia ja omaa ihmistä, nimettiin minut löytöeläintalolla Petraksi. Nyt häntää lyhyempänä lisänimeni on Töpöhäntä. Olen siis nimeltäni Petra Töpöhäntä.

Minulla on nyt lämmin ja hyvä olla. Vähän harmittaa, kun häntä on niin lyhyt, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen. Saan ruokaa ja minua hellitellään, kutsutaan kullanmuruksi ja rakkaaksi. Tassujeni anturoita rasvataan kahdesti päivässä eikä niihin enää koske niin kovasti.

Ruusupensaassa kyyhöttäessäni en tiennyt, että ihminen voi välittää näin paljon. Sain toisen mahdollisuuden elämään ja koko pienellä kissan sydämelläni olen siitä ikuisesti kiitollinen. Minua kuulemma hoidetaan löytöeläintalolla niin kauan, että olen kunnossa ja tottunut ihmiseen. Sitten minulle etsitään oma koti. Omat ihmiset, jotka pitävät minusta aina huolta. Se on unelma ja haave, jota en tiennyt aikaisemmin edes olevan. Nyt voin alkaa uskoa siihen. Elämäni kissana ei olekaan niin kurja ja lyhyt, kuin vielä hetki sitten luulin.
Meitä kissoja ja myös koiria on täällä löytöeläintalolla muitakin. Kaikilla meillä on varovainen haave omasta kodista ja lämpimästä sylistä johon nukahtaa. Turvallisesta kodista loppuelämäksi. Ei enää hyytävän kylmiä talviöitä ulkona, nälkäisenä, peloissaan ja palelevana. Siitä me haaveillaan”. Terveisin, Petra Töpöhäntä.

Petran tarina on vain yksi tuhansin muiden yhtä surullisten, tai vielä surullisempien, joukossa. Moni tarina päättyy onnellisesti, mutta läheskään kaikki eivät.

Mesylle tullessaan löytöeläimet saavat tarvitsemaansa eläinlääkärin hoitoa ja hoidon tarve riippuu eläimen kunnosta ja operaatioiden tarpeesta. Vuosittain eläinlääkärikulut ovat lähes 20 000€.

Petran eläinlääkärikulut koostuvat jo nyt tehdyistä operaatioista ja leikkauksesta ja seuraavat toimenpiteet ovat vielä sterilointi, sirutus, rokotus, madotus, karanteenin erikoishoitoaika ja mahdolliset uudet kontrollikäynnit ja -hoidot.

Petra ei ole ainoa löytöeläin, joka tarvitsee hoitoa.
Auta Petraa ja muita eläimiä tekemällä lahjoitus Mesylle. Tukesi on elintärkeä kaikille löytöeläimille, jotta voimme huolehtia niistä niiden ansaitsemalla tavalla. Tuellasi eläimet saavat mahdollisuuden parempaan huomiseen ja elämään.

Lahjoitukset Mesylle:

Danske Bank FI98 8000 1971 2300 90, viite: eläinlääkärikulut.

Sydämellinen Kiitos avustasi!

(Rahankeräyslupa Itä-Suomen Poliisilaitos nro RA/2017/1228. Toimeenpanoaika ja –alue 10.12.2017 – 31.12.2019, Itä-Suomen Poliisilaitoksen alue)

Petra löytöeläintalolle tullessaan, vielä tuolloin hännän kanssa.

Petran anturat talolle tullessaan, kovin kipeät olivat silloin.

 

Petra hännän leikkauksen jälkeen

 

Bookmark the permalink.

Comments are closed